WeBible

1 - Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

2 - Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

3 - Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

4 - Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

5 - Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

6 - Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

7 - Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

8 - Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

9 - Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

10 - Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

11 - Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

12 - Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

13 - Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

14 - Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

15 - Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

16 - Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

17 - Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

18 - Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

19 - Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

20 - Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

21 - He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

22 - Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

23 - He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

24 - Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

25 - Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.